Oon ollu duunissa ja ulkona ja himassa pakoillut myrskyä.
Viikonlopulta jäi aika hyvä maku suuhun.
Perjantai juhlittiin Nollassa ja lauantaina vähän iisimmin. Mun isä tuli katsomaan meidän näytelmää, sen jälkeen
käytiin safkaamassa ja isi juotti melko reippaalla kädellä tytärtään.... hehs.
Jatkoin vielä Beeffiin mutta luovutettiin melko aikasin, Eevan luo töölööseen eevan viereen nukkuun.
Viime viikonlopun kuvasaldoksi ei päätynyt muuta kuin erittäin hämmentävä kuvasarja Nollan tanssilattialta,
ja koska nekin on kaverin kamerassa ja kaveri panttaa kameraansa,
niin jääköön niidenkin julkaisu nyt toiseen kertaan (onneksi....).
Hitto! Voisinko jo hankkia sen oman kameran???
Mun turhautuneisuus kyllä kasvaa kohta ihan maksimiinsa, sillä en oikeasti omista kunnon kameraa.
On mulla joku Nikonin vanhempi järkkäri, mutta objektiivi on kokenut niin kolhuja ettei se pysy enää edes rungossa kiinni, ja korjaus maksaa sen verran että järkevintä on vaan ostaa uus kamera.
Sitten on holga, mutta pitäis nähdä aika perkeleesti vaivaa että ensin kuvaan kahentoista kuvan filmille, kehitän kuvat, roudaan ne koulun skanneriin ja tietokoneelle, ja siitä julkaisen nettiin. Plus että noi holgan filmikuvien kehityskin maksaa ihan vietävästi. Ei kiitos siis.
Valitettava tosiasia matkalla unelmien kameran omistajaksi on se, että jälleen kerran palkkakuitin avattuani (noin tossa puoli tuntia sitten ja laskujen maksun jälkeen itkin verta) totesin että kamerahanke siirtyy jälleen ainakin kuukaudella. Siis ihan anaalista! Ja koska mullehan ei mikään peruspokkari käy niin...? Itse aiheutan oman tuskani.
Mä haaveilen ihan kuumeisesti Canonin powershot g10:stä.
It's perfect!
Kulkee kätevästi mukana mutta kuvanlaatu on ihan omaa luokkaansa.
Jos oon saanut pakkomielteen jostain niin senhän mä myös hankin.
Heti kun oon saanut säästettyä....
Heti ens kuussa!
Tai sitä seuraavassa ainakin...
Jouluna!
Jouluna jos sais vähän massia. Niin sit.
Ja lahjoituksiahan otetaan tietysti vastaan!!
Mulle kelpaa kolikotkin.
Tilinumeron ilmoitan pyydettäessä.
Loppukevennys:

Enskaribileistä. Joskus pilkun jälkeen, kukat on katki ja tukka päin helvettiä mutta fiilis oli katossa!
Mmmmm mä voisin kertoa meidän näytelmästä jossain postauksessa enemmänkin.
Ja sit kun saan KUVIA. Näyttelijöiden lämpiöstä ja lavalta.
Nyt duuniin itkemään lisää vuoroja että selviän kylmästä talvesta hengissä.
Adios!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti